🐺 Onko susia Suomessa liikaa – vai liikaa mielipiteitä susista?

Katso MikkoPodi jako 2. Onko susia Suomessa liikaa?

Suomalainen susikeskustelu on vuosien varrella muuttunut yhdeksi maamme kuumimmista ympäristökysymyksistä. Harva eläin herättää niin voimakkaita tunteita – pelkoa, vihaa, ihailua ja turhautumista – kuin susi. Mutta kun tunteet ja faktat kohtaavat, keskustelu harvoin pysyy neutraalina. Tässä blogikirjoituksessa ja podcastissa sukelletaan syvälle siihen, mikä todella jakaa ihmisiä, ja miksi sudesta on tullut Suomen kiistellyin petoeläin.

Podcastisssa puhun omasta henkilökohtaisesta suhtautumisesta luontoon ja petoihin. Lapsena näin luonnon lähinnä resurssina, metsästäjien ja ihmisten pelikenttänä. Myöhemmin ymmärsin paremmin suojelun, lajien monimuotoisuuden ja ekosysteemien herkän tasapainon merkityksen. Historian opetukset – kuten Mauritiuksen dodo-linnun traaginen tarina – muistuttavat, että ihminen on pystynyt hävittämään kokonaisia lajeja yksinkertaisesti välinpitämättömyyden vuoksi. Tätä taustaa vasten on syytä pohtia: olemmeko vaarassa toistaa samoja virheitä?

❗ Sudet Suomessa – enemmän kuin numeroita

Suomen susikannan koko on ollut pitkään kovan väittelyn kohteena. Tällä hetkellä arvioidaan, että maassamme elää noin 400–500 sutta, mikä tekee suomalaisesta susikannasta Pohjoismaiden suurimman. Ruotsissa susia on noin 450–500 ja Norjassa vain noin 80–100.

Luonnonvarakeskuksen ennusteiden mukaan susikanta olisi kasvanut marraskuuhun 2025 mennessä noin 557 yksilöön, ja kevään 2026 ennustettu taso – metsästyskiintiöiden toteuduttua – asettuu arviolta 436 yksilön paikkeille (Lähde: Luonnonvarakeskus).

🎯 Vuoden 2026 metsästys – miksi niin kiistelty?

Vuoden 2026 alussa asetettu 100 suden metsästyskiintiö on täyttymässä hämmästyttävän nopeasti ja kovaa vauhtia: 83 sutta kaadettiin ensimmäisten 15 päivän aikana. Joillakin alueilla kiintiö täyttyi jopa kolmessa päivässä. Tahti herättää monissa voimakasta kritiikkiä niin tutkijoilta kuin luonnonsuojelijoiltakin, sillä näin nopea pyynti muistutti enemmän hupijahtia kuin suunnitelmallista kannanhoitoa.

Metsästyksen ympärillä on myös nähty häirintää – Suomessa se on rikos, mutta tapausten määrä ja luonne kertovat syvästä ristiriidasta eri ryhmien välillä, myös Ruotsissa luonnonsuojelijat ovat aktiivisesti estäneet susijahteja, mikä on heijastunut keskusteluun Suomessa.

🧠 Pelko vai perimä? Kulttuurin pitkä varjo

Sudet ovat vuosisatojen ajan olleet tarinoiden ja myyttien pahiksia. Lapsuuden sadut kuten Punahilkka, pelkoa lietsova uutisointi ja pelikulttuurin suden “voita ja nylje” ‑logiikka vaikuttavat siihen, miten eläimeen suhtaudutaan myös tosielämässä. Kun todelliset susihyökkäykset ovat Suomessa äärimmäisen harvinaisia, henkinen kuva sudesta saattaa silti olla uhkaava ja vaarallinen.

🔥 Stigma susia kohtaan – mistä se tulee ja miksi se vaikuttaa?

Susi ei ole pelkästään eläin – se on symboli. Ja symbolit kantavat mukanaan vuosisatojen pelkoja, tarinoita ja kulttuurisia varjoja. Tämä stigma vaikuttaa edelleen siihen, miten suomalaiset suhtautuvat susiin.

📜 Historialliset tarinat ja myytit

Susi on esiintynyt vuosisatoja ihmisen vihollisena. Sadut kuten Punahilkka ja vanhat kansantarut ovat rakentaneet kuvan sudesta petona, joka väijyy lapsia ja uhkaa ihmisten turvallisuutta. Nämä mielikuvat siirtyvät sukupolvelta toiselle, muokaten suhtautumistamme, vaikka nykyinen tutkimus osoittaa, että sudet välttelevät ihmisiä lähes poikkeuksetta.

🎬 Media ja viihdekulttuuri

Moderni media vahvistaa tätä kuvaa entisestään. Uutisointi nostaa yksittäiset suden tekemät vahingot ja harvinaiset hyökkäystapaukset etusivuille, vaikka tilastollisesti kyse on marginaalisista ilmiöistä. Sensaatio myy.

Myös pelit ja elokuvat muokkaavat asenteita. Videopeleissä – kuten The Witcher, Far Cry ja Red Dead Redemption 2 – sudet ovat usein “ensimmäinen vihollinen”, joka on tappava tai hyödynnettävä resurssi (nahat, lihat, materiaalit). Vaikka kyse on fiktiosta, tämän tyylinen kuvaaminen sudesta luo alitajuntaamme käsityksen sudesta vaarallisena tai hyödynnettävänä olentona.

🧩 Sidosryhmät eri linjoilla

Susikeskustelu ei ole vain biologiaa – se on politiikkaa, taloutta, kulttuuria ja arvoja. Eri tahot esittävät vahvoja näkemyksiä:

• Metsästäjäliitto & MTK: Suotuisa taso noin 165 sutta – painottaa turvallisuutta ja vahinkoja.

• Maa- ja metsätalousministeriö: Viitearvo 273, perustuu EU-direktiiviin.

• WWF: Suotuisa taso yli 550 – vastustaa kannanhoidollista metsästystä.

• Luontoliitto & Animalia: Kanta liian pieni geneettisesti, ei metsästystä.

Eroavaisuudet näiden näkökulmien välillä kertovat siitä, miten monimutkainen ja arvopohjainen susikysymys todella on.

💬 Lopuksi – mikä on todellinen ongelma?

Ovatko sudet uhka? Vai onko suurempi ongelma se, että ihminen ei ole löytänyt keinoa elää rinnakkain pohjoisten ekosysteemien tärkeimpien huippupetojen kanssa?

Keskustelu jatkuu täällä blogissa – kerro oma näkemyksesi ja osallistu rakentavaan dialogiin.

Mitä mieltä sinä olet?